Uusin artikkeli

Miksi parisuhdeongelmia halutaan revitellä julkisesti?

Mikä saa ihmisen lähtemään mukaan parisuhderealityyn?

Ihmissuhde-realityt saavat kaiken aikaa lisää halukkaita osallistujia. Esimerkiksi Sinkkulaiva, ensi keväänä Suomi-versiona nähtävä Temptation Island ja tuttu Big Brother ovat kaikki ohjelmia, joissa pariskunnat paljastavat hyvin avoimesti henkilökohtaisia asioitaan ja myös setvivät omia parisuhdeongelmiaan.

 

Psykoterapeutti ja psykologi Mirka Paavilainen luonnehtii parisuhderealityilmiötä ikiaikaisella ”15 minutes of fame” –teorialla.
- Julkisuus kiehtoo. ‘Taviksilla’ on keskimäärin varmasti aika vääristynyt kuva siitä, mitä julkisuus ihmisen elämään tuo. Julkisuuden positiiviset ulottuvuudet korostuvat ja negatiivisia puolia ei osata nähdä, hän sanoo.

 

Huomionkipeyttä

Paavilaisen mukaan realityyn osallistuminen – oli se sitten parina tai yksin – heijastaa ihmisen toivetta tulla näkyväksi, saada huomiota ja hyväksyntää. 

- Moni ohjelmiin hakeutuva on varmasti tyytymätön nykyiseen elämäntilanteeseensa ja hakee realityn kautta muutosta, jonka toivoo tulevan esim. uusien uramahdollisuuksien ja työtarjousten muodossa. Reality tarjoaa kanavan kompensoida heikkoa itsetuntemusta ja –luottamusta, ohjelmaan haun taustalla on usein halu ”tulla joksikin”, hän tarkentaa. 

 

Psykologi Paavilainen ei usko, että parisuhderealityyn hakevien motiivit juuri eroavat yksin ohjelmaan hakevien toiveista ja tavoitteista. 

- Parisuhderealityssä hakijoita toki houkutellaan näennäisellä hyödyllä suhteelle. Tätä hyötynäkökulmaa usein mainostetaan, kun kilpailijoita haetaan ohjelmaan, hän lisää.

Itsekäs lähtökohta

Paavilainen pitää ohjelmamuotoa enemmän yksilön omaa etua korostavana.
- Parisuhteen vahvistamisen sijasta haetaan vahvistusta omalle persoonalle julkisuuden ja ohjelman myötä tulevien uusien ihmissuhteiden muodossa, hän sanoo.

 

Katsojien kannalta realityn kiinnostavuus piilee tirkistelyssä. Ohjelma palkitsee katsojan tarjoamalla kokemuksen siitä, että katsoja on itse jotenkin parempi, fiksumpi tai vähintäänkin helpommassa tilanteessa kuin ohjelmassa elämäänsä ainakin näennäisesti auki repivä osallistuja. 

- Katsojalle kokemus on siis samantyylinen kuin vaikkapa kauhuelokuvien tai jännityskirjallisuuden suhteen: oma elämä tuntuu turvallisemmalta ja mielekkäämmältä, kun sitä voi peilata televisiossa kipuilevien hahmojen tilanteisiin, Paavilainen analysoi. 

 

 

Heli-Maria Wiik