Uusin artikkeli

Täydellisyyden tavoittelu estää sitoutumisen

 

"Kukaan ei koskaan tunnu sopivalta
pidemmän päälle”

 
Marianna on jälleen kerran täynnä turhautumisen ja pettymyksen tunteita. Eiliset treffit painavat vielä mieltä. Taaskaan ei tullut sitä tunnetta.
 
Kolmekymppinen Marianna ei ole koskaan seurustellut vakavasti eikä pidempään. Hän haluaisi, mutta suhteet eivät koskaan ole edenneet tiiviimpään yhteiseloon. Tällä hetkellä hän nettideittailee sekä perinteisemmän treffisivuston että deittiaplikaation kautta.
 
-  Saan paljon viestejä ja tykkäyksiä. Tiedän, että olen perusnätti. Useiden miesten mielestä, jopa erittäin kaunis. Ongelmani on se, että olen vaativa ja nirso. Ja kyllä — olen myös tietoinen, että oma tavoitteeni ihannemiehestä on jossain määrin ei todellinen, hän avautuu.
 
Ankaraa itsetarkkailua
 
Marianna on aina liikkunut paljon ja huolehtinut tarkasti ulkonäöstään. Opiskeluaikoinaan hän kärsi syömishäiriöstä, joka on hänen mukaansa jättänyt jälkensä jokaisen suupalan tarkkana kontrollointina. Viimeisen kahden vuoden aikana treenaus on muuttunut fitness-tyyppiseksi täydellisen kehon tavoitteluksi.
 
— Käyn salilla päivittäin ja harjoitteluun kuluu päivittäin reilut kolme tuntia. Puran turhautumistani kovaan treeniiin. Usein nuo turhautumisen tunteet johtuvat miehistä, joita tapailen tai deittailen, hän tarkentaa.
 
Kovaa työtä aamusta iltaan
 
Marianna sanoo, että kuntosalilla käyminen on hänelle myös sosiaalinen tapahtuma, sillä kiireisen työn vuoksi aikaa muuhun elämään ei jää päivittäisen kehonmuokkauksen ja deittailun lisäksi. 
 
— Tuntuu, että aina jotain on vialla — ulkonäköön tai älyyn liittyvää. Tiedostan hyvin myös sen, että enhän minäkään voi kiinnostaa kaikkia, mutta silti tuntuu todella omituiselta, että kukaan ei koskaan tunnu sopivalta pidemmän päälle, hän lisää.
 
Haastateltavan nimi on muutettu.
 
 
 

Parisuhdeterapeutti:

 

“Kenelle pitäisi olla täydellinen?”

 
 
 
Parisuhdeterapeutti Teija-Liisa Rannan mukaan itsekontrolloinnin häiriintymisen taustalla voi olla varhaislapsuudessa koettu turvattomuuden tunne.
 
— Täydellissyyden tavoittelijalla saattaa olla kelpaamattomuuden trauma. Hän on ehkä oppinut olemaan hyvä ja hyväksyttävä tekemisten sekä suoritusten kautta, hän sanoo.
 
Kontrolloinnista saattaa myös muodostua selvitymiskeino. 
 
— Ylitarkkaillaan itseä ja muita; esimerkiksi kehoa ja syömisiä. Tekeminen ja oleminen sekoittuu, Ranta tarkentaa.
 
Hän muistuttaa, että täydellisyyttä etsivältä tarkkailijalta puuttuu myös kyky rakastaa itseään sopivasti.
 
— Itseään rakastava ihminen on itselleen lempeä ja armollinen. Hänen elämänsä ei ole pelkkää kilvoittelua, Ranta sanoo. 
 
Epätäydellisyyden hyväksyminen
 
Itselleen armollinen kykenee kohtaamaan itsensä sellaisena kuin on  –  epätäydellisenä – jolloin hän voi rakastaa myös muita ihmisiä. “Mikään ei riitä” -tunteen kanssa kamppaileva ihminen tartuttaa olonsa myös lähimmäisiin. 
 
— Täydellisyyden tavoittelijan onkin tehtävä usein matkaa itseensä selättääkseen itsessään näitä piirteitä. Usein taustalla voi olla myös sitoutumiskammo, Ranta selventää.
 
Ranta rohkaisee täydellisyyden tavoittelijaa kohtaamaan itsensä.
 
— Terapia voi auttaa, jotta oppii rakastamaan myös itseään ehdoitta. Mihin elämässään tarvitsee ylimitoittunutta kontrollia ja täydellisyyden tavoittelua? Kenelle pitäisi olla täydellinen?, hän lisää.
 
 
 
Heli-Maria Wiik