Tekninen ylivoima

Näin naisnäkövinkkelistä katsottuna voin todeta, että nykyisin kaikenlaiset laitteet ovat menneet harva se kerta vain teknisemmäksi. Tai sitten minä naisena olen vain hölmistynyt entisestään.

Yritin tässä reilu kuukausi sitten saada itseni tietokonekaupoille, mutta itse liikkeeseen kävely osoittautui jo ylivoimaiseksi vain senkin takia, että tarjonta oli niin valtava. Selailin erilaisia tietokoneita netistä tovin ja tajusin, etten ymmärrä näistä laitteista juurikaan mitään. Ja minä en väitä olevani edes pöllöimmästä päästä naisia, jotka tekniikan kanssa pelaa.

Tulipa siinä vaiheessa mieleeni se arvokas tuki ja apu, mikä miesten muodossa arkeamme näissä asioissa auttaa. Omalla kohdallani päätin rohkeasti avata suuni tietokoneen hankintaan liittyvissä haaveissani ja löysin kohtuullisestikin sanottuna helposti ystäväpiiristäni monta auttavaa kättä tässä asiassa. Kaikki tosin miehiä, mutta kuitenkin. Ja miten minä asiaa lähestyin? Yksinkertaisesti sanomalla: ”Minä haluaisin ostaa tietokoneen.”

Tämän klassisen toivomuksen ilmoille julkaistuani ystävistäni löytyi samalla heitolla monta miestä, jotka jostain kumman syystä osasivat kysyä minulta, että millaista tietokonetta oikein haluan. No enhän minä osannut siihen kysymykseen vastata, koska minun mittapuullani tietokone on vain yleishyödyllinen vimpain, jolla mm. maksetaan laskuja ja kirjoitellaan näitä blogeja. Herroilta kyllä löytyi kaikenlaisia selvityksiä suoritinmuisteista ja prosessoreista, mutta edelleenkään en ymmärtänyt siitä taiteenlajista yhtikäs mitään.

Loppujen lopuksi tilanne kääntyi niin, että ystäväni päättivät lähteä seurakseni kauppaan tutkimaan koneita. Minun vaatimustasoni oli ilmeisesti heidän mittapuullaan sen verran kaukana tekniikasta, että useimmat ystävistäni lähtivät liikkeelle siitä ajatuksesta, että he tietävät paremmin mitä minä tarvitsen. Olin jälleen siis kohdannut teknisen ylivoimaisuuden arjessani.

Kuukausi vierähti, eikä kotonani näkynyt uutta tietokonetta, mutta tarve sille kasvoi kaikesta huolimatta. Lopulta turhauduin ja lampsin tietokonekauppaan ilman ystäviäni. Kävelin hetken edes takaisin pitkin kauppaa ja myyjä osasi löytää minut autettavakseen. Tietokone lähti mukaan.

Kotona sitten vastaan tulikin se ongelma, että kun olin ostanut itselleni kannettavan tietokoneen (ja saanut sen vielä hyvään hintaankin kuulemma) en sitten uskaltanut laittaa sitä käyntiin. Jouduin jälleen turvautumaan ystäviini ja otinkin puhelun sellaiselle miehelle, joka sivutyönään tekee tietokoneasennuksia. Simsalabim ja hän oli kotonani ihmettelemässä herätehankintaani.

Jälleen suora ilmoitus, mitä haluan: ”Minä haluan, että tämä kone juttelee langattoman verkkoasemani kanssa ilman, että minun tarvitsee miettiä asetuksia tai salasanoja.” Ystäväni kääräisi hihat ylös ja asensi koneeni, tuunaten samalla nämä verkkoasemat asunnostani kuntoon. Samaan aikaan minä leikin hänen lastensa kanssa olohuoneen puolella ja juttelin mielestäni tasoiseni teknikkojen kanssa television kaukosäätimistä tajuten taas vain puolet siitä, mitä nuo naperot puhuivat.

Olen joskus tavannut sellaisia naisia, jotka kertovat etteivät he ole koskaan eläissään vaihtaneet asunnostaan edes lamppua. Heille mies on korvaamaton. Minulle heidän arkensa on vierasta. Olen saanut vuosia vaihtaa itse omat lamppuni, mutta muutamien teknisten ylivoimaisuuksien edessä joudun minäkin nöyrtymään. Tietokonehankintani oli yksi sellainen. Tässäkin asiassa kuitenkin huomasin sellaisen pienen kaavamaisuuden, johon olen törmännyt myös ammoisina parisuhteen aikoina. Eli toisin sanoen, kun ensin ilmoittaa tarpeensa tekniikan osalta, mitään ei tapahdu. Ja puolestaan kun sitten menee tekemään jotain, niin apu on paikalla. Niin on tosin myös arvostelukin, mutta tässä tapauksessa voin ainakin torpata kritiikin oman rahan käyttöperusteella.

Ei minua naisena kiinnosta laajakuvat tai teräväpiirrot. En minä niistä eroa keksi, vaikka miten paljon HDTV aa, oo, äx, pöö kirjainyhdistelmiä minulle tarjoiltaisiinkin. Minulla on miehet niitä hienouksia varten. Aina ajan tasalla ja jossain joku, joka osaa selittää että miten toimia. Parhaimmillaan kuten nyt; minä leikin lasten kanssa ja mies hoiti tekniikan jo vain siksi, etten vahingossakaan sotkisi mitään. Mutta lampun osaan silti vaihtaa. Se on jo huomattavasti hyödyllisempi kapistus, kuin esimerkiksi pelikone. Niin ja viheltävän pölynimurini sain korjattua jeesusteipillä. Pitäisi ehkä vihjaista siitäkin jollekin? Tai sitten asia selviää muuten vain.

Ei tämän maailman tasa-arvo täyty näissä asioissa. Kirjoittamaton fakta on se, että jos nainen ja mies laitetaan vaihtamaan auton renkaat, niin kyllä se valitettavasti taitaa miehiltä näppärämmin sujua. Puhumattakaan jos autoon tulee joku vika. ”Engine mal function”- ilmoittaa ajotietokone ja minä totean siihen: ”Ihan totta. Ei toimi, kun ei käynnisty.” Enkä tasan varmasti ole ainoa niin tekevä nainen. Olkoonpa sitten niin, että tämän ovat myyjätkin kaupassa tajunneet naisista ja vedättävät ehkä minkä kerkeävät, mutta naisena minä olen onnellinen jos edes rahalla saan hilavitkuttimet pelaamaan toivomallani tavalla. Sitä en sano, etteikö maailmassa olisi toisenlaisiakin naisia, mutta hekin saattavat näytellä puupäätä vain sen vuoksi, etteivät aiheuttaisi miehlleen pahaa mieltä.

Ja mitä minä yritän sanoa: miehet, te olette meille tärkeitä. Niin kauan kuin tekniikka pelaa, me valitamme aivan muista asioista. Me ehkä unohdamme välillä kiittää teitä avusta, mutta lausunkin nyt omasta ja kaikkien muidenkin puolesta sen kiitoksen. Kiitos.